Paniikissa kaaoksen keskellä
hengitän kirjan tuoksua
se rauhoittaa
uskomaan
Vaikka katto romahtaisi pommina päälle
ihminen, jonka kädestä pidät
räjähtäisi sanomatta hyvästejä
sinusta irtoaisi palasia ja
maailma raapisi
taivas pysyy ylhäällä
ja olet olemassa vielä, kun sattuu
Lokkien kirkuessa raunioilla
olemme jo historiaa
seuraavan maailman kirjassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!