sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

olemassa

Paniikissa kaaoksen keskellä
hengitän kirjan tuoksua
se rauhoittaa
uskomaan

Vaikka katto romahtaisi pommina päälle
ihminen, jonka kädestä pidät
räjähtäisi sanomatta hyvästejä
sinusta  irtoaisi palasia ja
maailma raapisi

taivas pysyy ylhäällä
ja olet olemassa vielä, kun sattuu

Lokkien kirkuessa raunioilla
olemme jo historiaa
seuraavan maailman kirjassa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!