Pukeudun mustaan paitaan
pommiksi lattialle
suru hautukoon rauhassa
vie ripsivärin mukana kauneuden
tuolilla roikkuu tylli
palanut sielu riekaleina
osoittaa syyttävästi
Kai minä unohdin
kerran
ja toisen
Anteeksi
on pakko myöntää
en osaa elää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!