Muistan vielä miten kuljimme
keväässä sinisten pilvien alla
astuit vesilätäkköön, kun
leikit lasta
Se kenkä oli täynnä vettä
nauroin ja melkein
putosin itsekin
Keksimme asioita,
jotka olivat onnea, unelmaa
Sitten minä rikoin ikkunat
riehuin kuplan rikki ja
lensin kauas pois
Minulle tuli ikävä
jotain, mitä ei ole olemassa
jotain, mitä pakenin
itse kerran
Minun syyni
yhtä kaikki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!