tiistai 2. heinäkuuta 2013

Syyllisen kirje

Muistan vielä miten kuljimme
keväässä sinisten pilvien alla
astuit vesilätäkköön, kun
leikit lasta

Se kenkä oli täynnä vettä
nauroin ja melkein
putosin itsekin

Keksimme asioita,
jotka olivat onnea, unelmaa

Sitten minä rikoin ikkunat
riehuin kuplan rikki ja
lensin kauas pois

Minulle tuli ikävä
jotain, mitä ei ole olemassa
jotain, mitä pakenin
itse kerran

Minun syyni
yhtä kaikki

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!