Lokakuu
kuollut vuosi maatuu
maaduttaa minutkin
mössöksi mukanaan
raahaudutaan elämässä
varastetuin voimin
varastetulla lämmöllä
toisten turvin
Painava ilma keuhkoissa
sydän vetelee raskaita lyöntejä
luulen loppuvani kesken
aivan lopussa
lokakuun turhuus kaivautuu
lujasti ihoon
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!