Seison tyhjässä huoneessani
käsilläni kellastunut harmaa
runoilijan sielu
Kasvot vasten ikkunaa
Saatan unohtaa
Elää aina välillä
Kutsuttava itseään runoilijaksi
herättävä muistamaan
huomaamaan taas huomenna
Valo
huudettava nimeä
sana kuvaa omia kasvoja
Lattialla A.W. Yrjänää
Runosielu lohkeilee tippuu hiljaa
sanojen päälle
Pinossa runovihko, nuotit
sarjakuvat alinna
Taiteellista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!