maanantai 28. lokakuuta 2013

Kunnon runoilija

Seison tyhjässä huoneessani
käsilläni kellastunut harmaa
runoilijan sielu

Kasvot vasten ikkunaa
Saatan unohtaa
Elää aina välillä

Kutsuttava itseään runoilijaksi
herättävä muistamaan
huomaamaan taas huomenna
Valo
huudettava nimeä
sana kuvaa omia kasvoja

Lattialla A.W. Yrjänää
Runosielu lohkeilee tippuu hiljaa
sanojen päälle

Pinossa runovihko, nuotit
sarjakuvat alinna
Taiteellista

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!