paljaat jalat vasten kirjaston
muovilattiaa, sormi hipaisee
kirjailijoita hyllyssä
Jaloilla kerron vapaudesta
talvettomuudesta
kuinka en ole vielä vastuussa
muka
Jalat raapivat maailman pintaa
koetan tuntea, kun se pyörii
pyörii
pyörryttävä
Päässä on jotain ihan muuta
kuin jalo villi (paljas)
on häpeä
vasten muovilattiaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!