tiistai 2. syyskuuta 2014

...

minä kirjoitin meille kulta vuorosanat
kultaiset:

minä:
sinä:
minä:
sinä:
minä:

abstraktia epäautuutta, aukkoja.

minä: että-- mä.

Enkä minä mitään saa sanottua. Ei maailmassa ole sanoja tätä kuvaamaan, ei minun mielessäni. Ei minulla aina ole aitoja tunteita, ei puolikastakaan lausetta, ei mitään edes keskeneräistä. Asettelen lähinnä välimerkkejä, ajatusviivoja liikaa mielessäni, jotta saisin taukoja, joiden aikana, vetää happea henkeä saada virtaa siitä. Ääni, kun ilma keuhkoissa.
Vaikka sekin taika
on illuusio.
Läpinäkyvä luuranko, lähinnä ajatusleikki, harjoite.

Taustalla soi mozart, en tunnista sinfoniaa, kakofonia kauniskin. Sydän hakkaa minä hakkaan mieltäni.  En tunnista tätä, ei tätä ennustettu ihmissuhdekurssilla. Ei minulle kerrottu suunnitelmaa. Sen kaoottisuutta, kulta.

Ei elämää voi harjoitella. Minulle ei kerrottu, että ensimmäinen on kunkkukiekka.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!