perjantai 31. lokakuuta 2014

vedenneito

Tunnen otteen
vasta, kun joku tarttuu minuun
vetää ylös pitelee
niin, että voin hengittää

tunnen, kuinka kylmä valtameri
syvä allani on
aivot sinisinä
kuinka syvällä
pimeää

veden alla valo on vain puolet
hidas haalea
minä olen muuttunut läpinäkyväksi

tällä kertaa en ui syvemmälle

enkä muuta pysty sanomaan
Ja minä halusin olla merenneito

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!