aamu
aava ilme kasvoilla
puolet valon tavoittamaa
autiot silmät tyyni sävy
vakaus huulten tienoilla
junan seinällä lasineliö
harmaana auki ohivirtaavaan
liikkeessä vailla muuta kiinnekohtaa
istumme vastakkain kiinni itsessämme
välähdyksen verran
kerran,
räpäytät silmäsi kiinni ja auki
sijaitsen tässä, matkaa vähän
kahden sekunnin päässä onnesta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!