Immanuel

tuttu varmuus
kohotan varovasti katseeni
       pois minusta
ilo on niin fyysistä
sydämet ympärilläni
lyövät alas
 tappion
hymy läikkyy kasvoilla

    ylös

melkein ylittämätön onni
riemu, se putoilee  välissämme

valtakunnassasi