Ja minä rakennan ympärilleni
lavasteet valekaupungin
huojuvan elämän kuvan
ja siellä minä kaiken kulissin keskiössä
elän muka-aitouttani
hurjaa nuoruutta
juoksen samoja askelia
uudelleen uudelleen uudelleen
yhä käännyn siinä harhaan
vuosien jälkeen
Ja minä maalaan kasvoilleni hymyn
kun tulet katsomaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!