maanantai 23. helmikuuta 2015

kabumm

kaidat luut, hiekkaiset
laihat sääret
mä katson maata ja kuulen kun ne tulee

"rumilus tyhmilys
ääliö tonttu urpo
kakka-aivo pissapää"

heittelevät kivillä ja
koulun kulman takana raavin
sääreni kivillä verille

illalla äiti sanoo, että
kyllä ne siitä
kyllä se siitä
kyllä ne vielä kasvaa
lapsia ne vaan on, toteaa

viidenkymmenen vuoden päästä ne
heittelee toisia pommeilla
ja
ja sanoo vaan, että
operaatio sata eikä enää huuda
kabumm

tuhoaa vähän isomman maailman

2 kommenttia:

  1. Tämä on ihana. Kamala, mutta kuitenkin ihana. Olen aika kateellinen tästä runosta. Vau.

    VastaaPoista

Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!