sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Tiputan vettä mun paljaille varpaille
jotta ne herää ja tajuu,
että samaa ruumista kannattaa
että kannattaa tanssia, jotta sielu ei karkaa

Tässä elämässä mikään ei muutu
mun kädet vaeltaa kahvikupin ympärillä
mun jalat pysyy paikallaan, jos en käske
mun silmät on aina vihreät ja sokeat pahuudelle

mutta mun pää meinaa nukahtaa
ja sille pitää muistaa laulaa ja laittaa herätys
jotta muutos ei aja ohi
ennen kuin tanssin sen kanssa
samassa nuotissa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!