kukkalakanoissa pyörii unten meteli
ne ahdistaa mu päätä, ne ei jätä tilaa rauhalle tulla
pää täynnä
suolaa ja meriveden makuisia kyynelkanavia
ja sokerina kaiken keskellä
on tyhjä aukko,
johon mahtuu niin monta mustaa kauhu-unta
painajaisen käsikirjoitusta
niin monta kuin ehdin keksiä
punaisia ruiskukkia solmuisten hiusten yllä
kannattaa yötä mun ympärillä
enkä mä pääse pois täältä
en pääse pois täältä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!