maanantai 21. maaliskuuta 2016

kukkayöt

kukkalakanoissa pyörii unten meteli
ne ahdistaa mu päätä, ne ei jätä tilaa rauhalle tulla

pää täynnä
suolaa ja meriveden makuisia kyynelkanavia

ja sokerina kaiken keskellä
on tyhjä aukko,
johon mahtuu niin monta mustaa kauhu-unta
painajaisen käsikirjoitusta
niin monta kuin ehdin keksiä

punaisia ruiskukkia solmuisten hiusten yllä
kannattaa yötä mun ympärillä
enkä mä pääse pois täältä
en pääse pois täältä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!