sun elämä on täydellistä feediä ja kauniita
tasasärmäisiä hetkiä
tasaisia värimaailmoja ja aseteltuja aamukahvimukeja
valoja vailla aukkoja
särö jossain neliön reunalla
se hajottaa sut ja pudottaa
mutta pahinta on että
sä et nää
mua sen laatikon rajan takana
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!