mun sanat on turtuneet
pää ei asetu, en saa pysähtyä
toisaalla te sanotte:
älä koskaan luovuta,
jätä leikkiä kesken
ja huomenna luettelet syitä lopettaa
saarnaat mun silmille siitä,
ettei koskaan ole pakko
mä ryntäilen pysäkiltä toiselle
painan stoppia enkä ikinä jää pois
tilaan hissin jokaiseen kerrokseen,
enkä koskaan astu sisään
ja sanat luo todellisuutta,
ja mä haluaisin vain huutaa
mutta mä juoksen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!