Sörnäisten kohdalla mä
tömähdän vahingossa sua päin ja sä
tuoksut aamun kahvilta
ja raikkaalta marraskuulta.
Mä tunnistan liian vähät tunnit unta
sun vasemman silmän nurkassa.
Kestää kaksi sekuntia
on ok lentää metron ulinassa toisen syliin.
Tässä kaupungissa
ihmisten rajat on muuten kiinni.
Täytyy pysyä omallaan,
eikä ainakaan katsoa silmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!