sun katse riisuu mut
oon edessäs läpinäkyvä
meidän väliin mahtuis valtatie
enkä silti mahdu hengittämään
sun sinisten silmien alla oon auki
vaikkei olla ees hipaistu
sormen kärjellä
sun sanat tippuu hitaasti mun päälle
viereisestä pöydästä
et katso enää
tuijotat ohi
kun mä luulin et vielä jatkettiin leikkiä
enkä vieläkään osaa vetää henkeä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!