rakennan linnoitusta
vahvoja kulmia, teräviä nurkkia
mustan surun muureja
kaivan sen kaipauksen kappaleet
syvälle sinisten silmien
ulottumattomiin,
sinne missä on kiellettyä käväistä
nousevia siltoja, tummia vartioita
sidon surusta seppeleitä
läpipääsemätöntä valoa
tiukkoja rajoja, minuuden jyrkkiä reunoja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!