sinä talvena, kun aurinko laski liian usein
ilma oli harmaata sumua
ja taivas oli usein valoton
laitoin siistiin pinoon kesken katkenneet lauseet
ja sanat, joista katosivat konsonantit
sinä talvena, kun voimat loppuivat
ja päivistä putosi aamut
sinä talvena, kun lunta satoi sata senttiä
minä unohdin joskus hengittää
minä putosin ja putosin
ja sinä talvena
sieltä tuntui mahdottomalta palata
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!