valuu pisaroina hiusten latvoista
raivaa noroina polkuja paljaaseen selkään
käsivarsilla kannan sitä mukanani aina
sen nimikirjaimet painuneina
syvään jo vuosia sitten
ja aina se roikkuu mukana
aamuisin, kun odotan kahvin tippumista
annan sen valua ja lasken pisaroita
ja jonain aamuna en pääse enää tuhanteen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!