kunigattareksi

Se raivoaa niin hiljaa, ettet ole ihan varma enää, kuka puhuu ja kuka kuuntelee. Korvat sumussa ja terävät kuiskaukset, niiden kaiut silmissä ja varjot siinä, mihin luu loppuu. Kuoppia ja koloja, revennyt ja pois paikaltaan valahtanut.

Juokse lujempaa kuin nyrjähtänyt sydämesi, kiipeä ennen kuin tiput. Siellä on jäätä ja kädet on kylmät. Ne ei lämmitä enää.

Mutta vielä eilen tiesit, ettei sitä olisi pitänyt päästää kuningattareksi.

häkissä

tänään ilma on tumman musta
asettelet katseesi kauas ja kädet mun olkapäille
musta lintu nousee raakkuen pakoon

mun sydän on puristunut pieneksi

siellä kylkiluiden rajaamassa häkissä veri on tummaa ja

luut kai riittävän kovia

käsi on painava, mun jalat tarttuu maahan

lupaat kaiken, mutta mun sydän hakkaa salin ovea

ilma on syvän musta

kuuletko, kuinka jossain etäällä raakkuu lintu?

henkäisyjen välillä

se on maanantai ja tiistai, maaliskuu ja syyspäiväntasaus

kauramaitovaahto aamun kahvissa, mustunut banaani repun pohjalla

hesari, jonka muste ei ehtinyt kuivua, matikanläksyt ja tanssitunnit

postiluukun kolahdus, pino valkoisia laskuja, haukotus ja uneton yö

rakkauskirje, lohduton balladi, tekstiviesti äidiltä ja vastaamaton puhelu

jono metron portaissa, ilmastomielenosoitus ja numero vaalilipussa

päättötodistus, luentosali, rivi kymppejä ja teams-linkki

se on kiitos ja anteeksi, huomenta ja hyvää yötä

aamiainen Kämpissä, muovipussillinen hävikkiä lähialepasta

rääkäisy kätilön käsissä, hiipuva huokaus ja valkoinen lakana

lämmin vesi maljassa, kastekynttilän liekki, aamen alttarilla, 

enää sairaalapapin askelten loittoneva kaiku käytävällä

kaikki se, 

           elämä henkäisyjen välillä