yhtenä aamuna synnytin kaksi
pidin kiinni ja hoivasin, katsoin yhdessä unet, suljin naarmut
laskin käsistä vasra
kun uskoin niiden toipuvan ja kasvavan omillaan
mutta sitten kun laskin taas
puolitoista tusinaa oli kadonnut
eilen niitä oli kaksituhatta
ja tänä aamuna sata vähemmän
pelkäsin niiden puolesta niin paljon
että pesin ja varoin
ja lopulta tapoin
muutaman unelman
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!