valo joka muuttui mustaksi

minä heräsin eloon ja sinun katseesi silitti sydäntäni
sinä siirsit minut pimeydestä valoon

minä lupasin ja sinä puhalsit pelot pois poskiltani

vuodenkierrot kääntyivät

minä seurasin sinua varjoista uusiin aamuihin

sinä päivänä kun näin tyhjän eteisen

talo oli hiljaa

tiesin, että lupaus oli rauennut

minä palasin sinne, missä pimeys on pimeää

ja valo oli taas mustempi kuin yksikään yö

väännyn sirpiksi

otan linnun muodon tai joutsenen

väännyn sirpiksi tai poltan siipien kärjet tuulessa

se ei haittaa, kaivan kuuhun kuoppia kuolleille keväille

hautaan sinne meidän särkyneet jäsenet

raahaan luoksesi rikki menneiden lauseiden raajat

liimaan niitä sun suuhun niin kauan

kunnes osaat taas sanoa että rakastat

lennän sinne ja tänne

etsin käsiini nuolien puhkoman, ruudin hajuisen rakkauden

syön sen joka aamu ja ilta ennen unta

lennän niin kauas ja korjaan meidät

salaa tahtoisin

ruhjoa lintujen sileät sulat

leposijoja rauhattomille sormille

minä olen kartta

louhikko sydämen mustuneilla perustuksilla

varo rikkomasta varpaitasi kivisillä poluilla

seuraa suonta sormuksen paikalta sydämen juureen

syvänvihreiden silmien alle öisin ilmestyvien pelkojen

vuoden takaisen surun ja viime kesän

jättämien merkkien

sormesi juoksee arpisten esteiden yli

vaikeakulkuista maapohjaa, avokallioita ja 

jyrkänteeltä pudonneiden haaveiden hautoja

niitä täällä on paljon

kartalle raavittuja

leposijoja rauhattomille sormille