väännyn sirpiksi tai poltan siipien kärjet tuulessa
se ei haittaa, kaivan kuuhun kuoppia kuolleille keväille
hautaan sinne meidän särkyneet jäsenet
raahaan luoksesi rikki menneiden lauseiden raajat
liimaan niitä sun suuhun niin kauan
kunnes osaat taas sanoa että rakastat
lennän sinne ja tänne
etsin käsiini nuolien puhkoman, ruudin hajuisen rakkauden
syön sen joka aamu ja ilta ennen unta
lennän niin kauas ja korjaan meidät
salaa tahtoisin
ruhjoa lintujen sileät sulat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!