louhikko sydämen mustuneilla perustuksilla
varo rikkomasta varpaitasi kivisillä poluilla
seuraa suonta sormuksen paikalta sydämen juureen
syvänvihreiden silmien alle öisin ilmestyvien pelkojen
vuoden takaisen surun ja viime kesän
jättämien merkkien
sormesi juoksee arpisten esteiden yli
vaikeakulkuista maapohjaa, avokallioita ja
jyrkänteeltä pudonneiden haaveiden hautoja
niitä täällä on paljon
kartalle raavittuja
leposijoja rauhattomille sormille
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!