Keuhkot

Runous on maailman keuhkot
sanoi joku, en minä

Mutta minusta on silti ihmeellistä
että voin hengittää
saada elää
niiden samojen keuhkojen kautta

Oikean maailman runoilijoiden
niiden hattarahurmurien
ihailemieni oraakkelien, palvottujen
kanssa heidän keuhkoillaan

Minun heikko hengitykseni
on ehkä uutta ja hentoa
henkäykset keveitä
raskaat huokaukset kuluttavat liikaa

Yleensä hengittäminen ei maksa mitään
eikä maksa takaisin

Yhtä kaikki
elän samoista keuhkoista

tyhjää paetaan

Näillä sivuilla ei ole  mitään
mikä ei polttaisi
mitä en olisi valmis tuhoamaan

Sinun vuoksesi
sovun merkiksi
ehkä solmin rakkauksistani
kirjan satiininauhalla

ehkä sitten tajuat
että pysyisit minussa ilmankin

ikävä kai tässä tulee

Kumman haikeaa jättää kaikki se
mitä vihasin
joskus pakenin, mutta
katsoin hyväksi sittenkin

se, mikä tuntui ahtaalta
surun sumuttamissa silmissä

Kun on ollut kauan
turtunut kyyneliin ja
punaisiin lippuihin
on jo tottunut elämään sen keskellä

On niin vaikea enää kohdata
tuttua

Et voi kiistää

Katkeruus paistaa kirjeistäni
suru siitä, että et ollutkaan minun
kovan onnen kyyneleet
kun tajusin jotain sinusta

Ehkä luulin liikaa
ei minulla ole oikeutta
itkeä
Nämä tunteet ovat vääriä

mutta tunteita kuitenkin

Olen itkenyt

Olen uhrannut aika paljon aikaa
voimia ollakseni
sinun silmissäsi
jotain

Olen satanut kehuja kiharoillesi
aiheellisia, tietysti, olet täydellinen
mutta liikaa kenelle vain

Olen ollut vierelläsi
vaikka heikkona
melkein kaatunut syliisi,
kun jalat pettivät
huojunut kovasti
hymyillyt läheisyydestä

Suorastaan palvonut
Mutta sinä kylmästi
unohdit

Syyllisen kirje

Muistan vielä miten kuljimme
keväässä sinisten pilvien alla
astuit vesilätäkköön, kun
leikit lasta

Se kenkä oli täynnä vettä
nauroin ja melkein
putosin itsekin

Keksimme asioita,
jotka olivat onnea, unelmaa

Sitten minä rikoin ikkunat
riehuin kuplan rikki ja
lensin kauas pois

Minulle tuli ikävä
jotain, mitä ei ole olemassa
jotain, mitä pakenin
itse kerran

Minun syyni
yhtä kaikki

Pommin jäljiltä palaa

Kuuma
en voi avata polttavia silmiä
Kaikki ympärillämme on rumaa
synkkyys puhuu suihimme sanat
Me sanomme, se on totta

Kaikki täällä on muuttunut
Ei tänne kotia saa
ei sydäntä voi tähän istuttaa

Jospa voisimme korjata katkotut siivet
vaihtaa hattaraa verhoiksi
siivota nokiset nurkat
tästä talosta, näiltä kaduilta

Tämä maa olisi meidän
Kunpa osaisimme vaan olla niin kuin ennen