sulle

mä ihailen sun solisluita
sun sormien kärkiä kun ne hyppii koskettimilla
kun piano laulaa sun käsien alla
mä ihailen sun poskipäitä
sun silmien syvää veden väriä
kun sä katsot pitkään
ja mä jään

mä olen ollut liian kauan tyhjä
ja tämä tungos päässä melkein sattuu

mä olen se tyttö joka
tanssii aamuisin
laulaa metrossa ja
syö viinirypäleitä kirjaston sohvalla

mun päässä pyörii, nämä kuukaudet
mun maailma on
ajanut vuoristoratansa loppuun ja
nyt sanon
hyvää

Tiedättekö mä olen palannut maailmaan
mulla on uudet siivet, uusi sielu
uusi enkelin veri, joka luovutettiin
täksi illaksi mun sisälle ja
jonka mä en anna valua hukkaan, tiedättekö

mä olen täynnä tätä uutta verta, uutta viiniä
mä olen täynnä enkä anna tän enää pumpata sitä pois

k e s ä

kesä ja mä nukun sen kainalossa

aina yli kahdeksan tuntia

kesä ja sä oot mun unissa 

se poika,

johon rakastuu kaikki, mutta

vaan mun unissa

sä kysyt mitä kuuluu

kesä ja mä ollaan kavereita, 

mutta tänä vuonna oli pidempi riita

se johtui siitä, 

että mä en halunnut herätä mun kesäunesta

koska tänä vuonna sulla oli sormus jo

ennen helluntaita

tää valkoposkinen kansa

vaeltaa vihreellä nummella ja
keikkuu peräkanaa ja riveissä
lasken sataan ja lopetan,
kun yksilöt menee sekaisin ja solmuun

mä heitän kohta jollain ja
ne lähtee lentoon

turvassa

tää on mun turva:

mä nostan katseen kattoon
mä nostan kädet ilmaan ja
hurraan ja mä laulan

eikä katto tai seinät rajoita sun suuruutta

mä seison tässä niin
mä olen ihan paikallani
ihan hiljaa ja paikallani

eikä mikään ole niin varmaa

hoosianna

aamupilvet

aamupilvet on aina hohtavan valoisia
ne satuttaa mun aivoja ne tukkii
unen muttei anna mitään tilalle

makaan mun kukkakuvioissa ja haaveilen uudesta talvesta
uudesta horteesta tilasta nukkua
pois tää tunne
pois tää kaikki
huurteinen ilme ja voimattomuus

aamupilvet on aina hohtavan valoisia ne
työntää pois kaikki mahdollisuudet
olla olematta niin läsnä

ja mä inhoan aamuja