aamupilvet on aina hohtavan valoisia
ne satuttaa mun aivoja ne tukkii
unen muttei anna mitään tilalle
makaan mun kukkakuvioissa ja haaveilen uudesta talvesta
uudesta horteesta tilasta nukkua
pois tää tunne
pois tää kaikki
huurteinen ilme ja voimattomuus
aamupilvet on aina hohtavan valoisia ne
työntää pois kaikki mahdollisuudet
olla olematta niin läsnä
ja mä inhoan aamuja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!