kuuma

kesä matelee niinku

autoletka saksan valtateillä
paahtava valo, kuumuus jossa
asfaltti sulaa ja renkaat pauhuaa
mikään ei liiku ajassa eteenpäin

elokuu on kuuma vielä
lämpö pakkautuu minuun ja meidän välille
tuuli puskee painetta paikallaan

aika sammuu ja matelee niinku
ruuhka-aikaan

aamuun päin

musta tuntuu, että mun aivot on jossain kaukana
ajassa ja paikassa tuntematon
ikävä hiipuu kun mä elän sitä uudelleen

aamuun päin me ajetaan rantoja pitkin läpi koko maan
ajetaan me vaan ollaan ihan hiljaa

mun pää sekoo niistä muistoista
siitä viidestä minuutista enkä voi jatkaa kun

oot mun nouseva aurinko ja mun ainoa kotimaa

vaikka mä seison tässä ihan lähellä,
ihan hiljaa ja ootan

kätes sun vielä mua silittää

vaikkei me nähtykään enää

mistä mä tajuisin

jos mä tapaisin sut
niin mistä mä tajuisin, et sä se oot

jos juoksisit ohi porttikongissa
pudottaisit paperit koulun käytävällä
katsoisit silmiin pitkään ja syvään
mä pelästyisin taas enkä huomais mitään

ja sillä sekunnilla
tää tarina ois kirjoitettu

ja niin
jos kysyisit tulta mä vastaisin
etten polta ja heilauttaisin kättä

vahva

en enää saa kiinni
siitä, missä on  mun ajatusten raja
ja missä vaan pidän kiinni tästä huonosta ideologiasta
seison sen horjuvien seinien takana

vaikka tuuli puskee toiveet läpi
enkä enää halua olla

turhan itsepäinen

peili

niin paljon harmaita aukkoja,
täynnä lauseita, jotka päättyy pisteeseen

tää tyttö

pää keikkuu
ohuet solisluut kannattaa kaikkea

luiden rivistö soittaa kellon tahtiin
kapeat sääret värisee vasten kylmää ilmaa

tää tyttö jää

8.30

valo matelee lakanaa pitkin
kohti, se kutittaa mun nenää

avoin ilma ja ankara lämpö

makaan hiljaa
ihana huhtikuu

... --- ...

vetelen paperin täyteen raakoja rivejä

- tää nainen ei jaksa pestä pyykkiä
  kantaa likavaatekoppaa pesutupaan saakka
- se tiputti kahvia lakanoille
  eikä vaihtanut
- se ei aio tukkaa kiinni tänäänkään
- sen huulipuna hukkui sunnuntaina

se hukkui tän keskelle

ellet sä havahdu sen vierellä
ennen huomista ja viimeistä deadlinea,
kuollutta viivaa, jolla ihmisyys karsiutuu saavutuksiin
eikä mitään enää oo