rintamassa

se kevät oli harmaa ja
helsingissä oli pakkasta vain harvoin
kolme astetta eräänä torstaina
muuten tavallinen talvi

yleensä sade oli kylmä ja sun silmät tummat
lapset leikki loskassa ja kaupat myi uutuusjätskejä

sinä perjantaina kaikki oli vaikeaa
koneet laskettiin taivaalta ja maailma suljettiin
torille jäi yksi trubaduuri
kun ministerit puhui ruudussa
ja me katsottiin niitä vakavina

minä olin jo aikuinen mutta silti
pelkäsin pimeää
ja itkin kun en voittanut kaikkea

ja se kevät oli harmaa ja lapset laitettiin suojaan
ja kolmeasteinen maailma
oli paikallaan ja sekava

no hard feelings

heräät kaheksalta ja
keität kahvia
jutustelet mulle mukavia
niinku kelle vaan
minä tahansa maanantaina

no hard feelings
eikä tässä mitään
sanon ja tuijottelen varpaita

syödään yhteistä aamupalaa
samaa kuin aina

ja mun kurkussa matalana
oven loksahtaessa
kaikuu painavana älä mee
ja niin sä meet

leikkii

sun sydän sykkii lujempaa
tiedän, että katsot mua pidempään
kuin mä sua ja sun kädet
hapuilee mun omia vielä silloin
kun jo selaan seuraavaan

silti tänä yönä riisutaan toisiltamme
kaikki turha ja enemmänkin

eikä välitetä siitä,
kumpi maksoi kahvin
ja että sä olit aina se, joka laittoi ensin viestiä

sun sydän lyö tosi lujaa
mulla on nää mun omat pelit kesken ja vahingossa
oot vaan yks lelu muiden joukossa

heit

oon teille kaiken velkaa
enkä ansainnut yhtäkään

ne illat huurteisilla autoteillä
ja yöt jotka muuttui huomeneksi
ja aamun valju valo
ihan huomaamatta

mutta onko täällä kukaan ketään voittanut
vaan vahingossa aika
meidät yhteen ripustanut

nitonut kiinni hennot heit ja hauraat halaukset
aivan huomaamatta

paikalla

vieläkin mä herään
keskiviikkoaamuisin

oottamaan että sanot mulle huomenta
ja hengität mun tukkaan kuumaa ilmaa

pysähdyn miettimään, missä sä oot ja miten sulla menee
kuuntelemaan meidän ääniviestejä whatsapissa

ja kun sä oot ruudun yläreunassa paikalla
mä muistan, ettei se oo enää meidän keskustelu
vaan historia, jonka vois vaikka tänään tyhjentää
jos uskaltais unohtaa

lujasti

muistan sen miten sun sormen kärjet
sekotti mun hiuksia
hämmensi mun laimeita toiveita
miten niitä pitkin kiipesin sun syliin ja
uskalsin pitää kiinni ja päästää irti
hetkessä ja keinua sun sanoissa

ne sanoi
tykkään ja haluun
pitelen ja en koskaan päästä irti

ja samalla kai
ne pelot heijastui mun poskille
ja sä vedit rajat lujasti kiinni

etten putoa

Jokainen elintärkeä rytmi
varjo kuopan pohjalla
siinä missä luut kahisee toisiaan vasten
eikä ole mitään pehmeää
kehon laidoilla

muistan sen tyhjän tunteen
ja ne numerot ja tahdit
joiden mukaan tanssittiin
ja pidän kiinni salin reunoilla
tiukasti kiinni