Kesäkuisessa illassa
tulisit vastaan, jos saisin päättää
toisit onnen Fjällravenin repussa
kiharat otsallasi
Olisimme me
Jostain syystä
en saanut päättää
sunnuntai 30. kesäkuuta 2013
Aika useinkin
On monia taloja, joiden
portailla on punaisia
kukkia
Vain minun talossani
on ikkunat rikki
keltainen maali hilseilee jo pois
ennen kuin ovea ehdittiin avata
Joinain päivinä
haluaisin asua naapurissa
portailla on punaisia
kukkia
Vain minun talossani
on ikkunat rikki
keltainen maali hilseilee jo pois
ennen kuin ovea ehdittiin avata
Joinain päivinä
haluaisin asua naapurissa
Ennen oli kaikki, ennen oltiin me
Olisitpa tässä taas
muuttumattomana
ennen vallankumousta ennen
kuin maailma ympäriltämme räjähti
Aikana, jolloin emme olleet märkiä
minun kyynelistäni
Sanoisit taas ne kolme sanaa
Kysyisit "Tehdäänkö jotain
yhdessä?"
Tällä kertaa en olisi pelkuri
uskaltaisin vastata kyllä
en menettäisi sinua
taas
muuttumattomana
ennen vallankumousta ennen
kuin maailma ympäriltämme räjähti
Aikana, jolloin emme olleet märkiä
minun kyynelistäni
Sanoisit taas ne kolme sanaa
Kysyisit "Tehdäänkö jotain
yhdessä?"
Tällä kertaa en olisi pelkuri
uskaltaisin vastata kyllä
en menettäisi sinua
taas
torstai 27. kesäkuuta 2013
Kuivatut raivon riekaleet
Älä luule et saa
viimeistä sanaa
revin vaikka sielusi paloiksi
ripustan pyykkinarulle
sairaat ajatukseni
Annan sataa verta ja
olen ainoa, joka enää muistaa
julmuuksissaan kuiskatut sanat
kiharaisiksi sidotut joululahjat
jotka sitten paljastuivat pommeiksi
En anna anteeksi
lupaan etsiä palkkiota
suosiota
petollisilta ihmisiltä
sairaalta mieleltä ei pääse pakoon
viimeistä sanaa
revin vaikka sielusi paloiksi
ripustan pyykkinarulle
sairaat ajatukseni
Annan sataa verta ja
olen ainoa, joka enää muistaa
julmuuksissaan kuiskatut sanat
kiharaisiksi sidotut joululahjat
jotka sitten paljastuivat pommeiksi
En anna anteeksi
lupaan etsiä palkkiota
suosiota
petollisilta ihmisiltä
sairaalta mieleltä ei pääse pakoon
surullista
Olen yrittänyt kaikin keinoin
sairain ja väsynein
armollisin vedoin
olla hyvä ja kelvata
Jostakin syystä en enää ihmettele
miksi laihtua ja haihtua rimmaavat
en kysy tyhmiä enää
tiedän, miten se käy
sairain ja väsynein
armollisin vedoin
olla hyvä ja kelvata
Jostakin syystä en enää ihmettele
miksi laihtua ja haihtua rimmaavat
en kysy tyhmiä enää
tiedän, miten se käy
tiistai 25. kesäkuuta 2013
Koditon
En minä teitä voi syyttää
siitä, että olen juureton
heilun tuulen mukana
en kuulu sinne enkä tänne
En minä sano, että se on
teidän vika
että revitte minut irti
ja katkoitte vesat
että valssaan ikuisesti
kuljen harhaan
Haluan vain teidän tietävän
etten ole tätä mielelläni
Minä haluan kotiin
siitä, että olen juureton
heilun tuulen mukana
en kuulu sinne enkä tänne
En minä sano, että se on
teidän vika
että revitte minut irti
ja katkoitte vesat
että valssaan ikuisesti
kuljen harhaan
Haluan vain teidän tietävän
etten ole tätä mielelläni
Minä haluan kotiin
Ehkä löytäisin jotain
Ehkä jos repisin hiukset
yksi kerrallaan
solmisin sormet sitoisin suuni suppuun
ehkä itkisin tarpeeksi
kastelisin sillä virralla varpaasi
havahtuisit
herättäisit huudoillasi kaikki
tajuamaan
ehkä löytäisin minut sen oven takaa
siitä maasta
silmät sinisinä valheille
niin kuin täälläkin ehkä
pitäisi hapuilla löytääkseen
Ehkä jos olisin tarpeeksi vahva
kaivamaan itseni esiin
raivaamaan ne
teidän katseenne pois
tappamatta ketään
yksi kerrallaan
solmisin sormet sitoisin suuni suppuun
ehkä itkisin tarpeeksi
kastelisin sillä virralla varpaasi
havahtuisit
herättäisit huudoillasi kaikki
tajuamaan
ehkä löytäisin minut sen oven takaa
siitä maasta
silmät sinisinä valheille
niin kuin täälläkin ehkä
pitäisi hapuilla löytääkseen
Ehkä jos olisin tarpeeksi vahva
kaivamaan itseni esiin
raivaamaan ne
teidän katseenne pois
tappamatta ketään
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)