Huominen kallistuu kohti
sen tappaminen merkitsisi liikaa
enkä tahdo satuttaa
Ei ole, mistä pitää kiinni, jottei
joutuisi kadotukseen
niiden luo, jotka
hävisivät
niiden luota, jotka
kadottivat
ja unohtivat rakastaa
Kun ei jaksanutkaan pidellä
kiinni näkymättömistä
Huomenna sen huomaa, että
aamun valo paljastaa haavat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!