perjantai 26. heinäkuuta 2013

älä panikoi

Kirjoitan kiireesti sängyllä
historian kirjan kulmaan

Kello huutaa kasvoillemme
totta kai, uskoimme
aikanaan

Ei vielä voi luoja ei vielä!
se sivaltaa viisareillaan
voisin rei'ittää sen ruman naaman

"Ei helvetti"
me myöhästytään

Ja voin taas kaatua
keltaisiin lehtiin pihalla
vielä liian pitkäksi aikaa

Kun katsoo maailmaa

Kun katsoo maailmaa hiusten läpi
se on omani
voisi melkein olla
hyvin lähellä
onnea

Kun katsoo maailmaa peilistä
se on aika resuinen
itkuista sumuinen ja
haalistunut haljennut

Kun koskaan katsoo maailmaa
pitäisi unohtaa
näkevänsä sen joka päivä

uskoitko niin?

Ihmettelen, että
mietitkö sinä koskaan

Miksi yhtäkkiä
opin elämään
unohdin vaarallisen rakkauteni
lakkasin valuttamasta
turkooseja kyyneliä
suolaisia

Kyllä sinun pitäisi tajuta,
etten tehnyt niin
Ihan oikeasti.

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

ja minähän en kiroile

Anteeksi vain
niin kovin kovin paljon, mutta
minä
olen elänyt maailmaa vain polttaen
itseni teidän vuoksenne
jotta voisit hymyillä suloisemmin

Anteeksi, että
olen ilkeä kateellinen turhe

ja hyvin hyvin lapsi

Tiedän, etten voi muuttua
Mutta enää
minua ei vittuakaan kiinnosta

teille luusereille

Käännyn ja sinähän olet oikeasti
olemassa siinä

tämä saa vain tajuamaan, että
et ole täällä minua varten
vaan noita kymmentä muuta

tekisi mieli huutaa
tappaa elävää
levitellä kuollutta sydäntä, mutta

harkitaan,
sillä minä
en luovuta

elämästä selviää hengettä

Pukeudun mustaan paitaan
pommiksi lattialle
suru hautukoon rauhassa
vie ripsivärin mukana kauneuden

tuolilla roikkuu tylli
palanut sielu riekaleina
osoittaa syyttävästi

Kai minä unohdin
kerran
ja toisen

    Anteeksi
    on pakko myöntää
    en osaa elää

suurta kärsimystä

Tyhjä paperi nostaa kuumeen
silmieni edessä
kärsin kovin

Kai tämä on nyt sitä
luomisen tuskaa
kärsimystä taiteen vuoksi
Kai minä olen uskomattoman kaunis nyt
sisältä vahva voimakas ilmestys

Suorastaan ylpeä

   Älä sano mitään
   älä naura tälle elämälle