maanantai 27. toukokuuta 2013

minä

Olen postmoderni peilikuva
äidistäni ja isästäni
tummat kulmat ja vihreät sormet
kapina kai leviää

valheelliset kasvot posliinista
iho kuin silkkipaperi
rypistetään sormien väliin
lapset liimaavat mosaiikiksi pahville
viiden vuoden päästä se on maatunut

varpaissa tunnen kostean ruohon
olen siis yhä maailmassa

2 kommenttia:

  1. Nää sun riimit ja ajatukset on nii loistavia ja tavallaan kieroja, tulee ihan Apulannan sanotukset mieleen :) Nostan hattua!

    VastaaPoista

Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!