Mennyt hyökyy valtavana
vaarallisena aaltona jostain
se sumentaa minut
pelottava kaikki, jota olin
(ja ehkä yhä)
Luulin lukinneeni
paenneeni
maalanneeni jälkeni, jotta
pysyisin ilmassa
Yhtäkkiä hyvä tarkoitus repi verhot
rikkoi ikkunat tappoi turvan
Ja olen rantakalliolla
paljaat jalat liukuvat
taas merta kohti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!