Kaupunki, se valehtelee
Käpertyessään kokoon maiden taakse
niin kuin minä sydämeni ympärille
yksinäiset yksinkertaiset talot
silmät suljettuina
katseet luodut rantahiekkaan
ettei kukaan huomaa
käy sääliksi aaltojakin
Valkoisten vaahtojen huutoja
huomiotta kaikki
Tänne on hyvä käydä piiloon
mutta jos haluaisi tervehtiä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!