Kaipaan jonnekin
itseni äärelle
maalata rajat, tussata vahvat
reunat, joista ei pursuta
juottaa mieleni täyteen vesivärivettä
sinistä ja punaista
lopulta vain
mustaa
mustaa
mustaa
täyttää maailmani pienillä ihmisillä,
jotka hymyilevät minun kasvoillani
kansoittaa arkiruumis iloisella sielulla
huomenna, lupaan,
minä täytän tämän elämän
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!