päivisin sataa jääpalloja, vihmoo
hyytää halki kehon
pohjaan asti terävästi
mukakevät
varastettu valo,
lämpöjen lämpö, valehdeltu viherrys
herätä voi joko sieluttomaan pirinään
tai kirkkauden kevään tilkkuihin peitolla
tulevat valoverhojen halki
utuisesta todesta, en ota niitä ihan heti
silmiini
ja joka aamu on ilmeisesti
uusi talvi vielä maaliskuussa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!