Marssin pitkin
poikin, korkeiden talojen
harmaiden savujen
keskellä kaiken oleellisen
ihmisrievut raahatutuvat ohitseni
laahaudun mukana
ja sanon: täällä on hyvä, olen kotiutunut
oikeastaan olenkin
aina ollut
kaupunkityttö
kotonani jonkin suuren ytimessä.
mun on palattava kotiin kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!