sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Maalaislapsen varpaissa rahisee
kastemadon kotimaa,
koti Maa.

(likainen multa kimurtaa valkoisten
maalaisvarpaiden raoissa)

Maalaislapsen silmissä paistaa
keskikesän valo.

Maalaislapsi ei osaa arvata kilomääriä kuin onnelle.
Sen alla rahisee pari litraa maailmaa,
sen sisällä kiehuu pari pyrskähdystä aina iltaisin.

Ja se asuu täällä, meidän keskellämme.

Maalaislapsia tavataan erityisesti
hymyilemässä koiran nenille,
nauramassa likaisille varpaille.

Älä ota sitä kiinni, mutta voit katsella
ja ottaa siltä neuvosta (yhden) vaarin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!