Kävelen harmaalla alueella
siinä missä taajama ja
kaupunki kättelevät, missä
metsäpolku poikkeaa pellolle
jossain rajamailla
ei-kenenkään-halmeilla
Ja irvistän tälle katalalle
keholle, ilmiölle
nimeltä elämä
irvistän niille selviytyjäsoluille, joiden
sisimmässä tärkeintä on minun olemukseni
jos vain upotan kasvoni koiranputkikimppuun
tungen ilmeeni vivahteet kevätpitsiin
käärin selkeyden valkoisiin kukkiin
eikö silloin saa aivastaa
siitepölyn mukana ulos
tämän ilmiön
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!