Paistat minulle munia ja paahtoleipää.
Kaadan kahviin maitoa, kaadan minuun päivän.
Lasissa heijastuu Suomi: vihreä aamu, aamuvalo, aurinko satuttaa silmiä.
Verkkokalvoja kiristää liika kirkkaus, kun
peikko on mönkinyt peittokolostaan liian vähän sitten.
Minä lasken painavat jalkani, kehitän suussani huomensanoja.
Nökötän keskellä tyhjää tilaa, keittiön valkoinen katto.
Olen unesta herännyt.
Minun ulkopuolella on elävä kesä.
Sinä sanot: huomenta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!