Mä lähden
tämä valkoinen huone
sen seinät kuiskivat yhä
sen lattia laulaa yhä
mun rytmissä
sotkuiset seittini sen
pahvilaatikkomeren solmuissa,
ja ovat haalenneet tunteet
oon valmis:
täällä oli aika hataraa
eikä mun sydän ollut koskaan kiinni
pikkugangstakaupungin
kujat huutavat vain
öisin näitä nimiä, mutta nyt mä lähden
heihei koti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!