Sä istuit mun viereeni luennolla
kysyit kuiskaten, onko nimilista jo mennyt
enkä kuullut enää muuta kuin sun kynän rahinan
se soitti sinfoniaa
täytin välissä olevan metrin
ihan kaikella läsnäololla ja
hengitin konkreettisen tehokkaasti
ettet kuulisi, miten
myn sydän
soitti sinfoniaa
varttia vailla luennoitsija kopautti papereitaan
sanoi köh ja me nousimme mekaanisesti
mun sydän, se jäi soimaan
sun selälle se soitti yhä sinfoniaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!