sunnuntai 17. tammikuuta 2016

päässä tuulee

Nukkumattomat tunnit kasvoillani
hymyilen silti joka aamu
minä en saa rauhaa

tapa, jolla äännät hassusti
pohjoista murretta 
ja miten puhut jumalasta
määräisessä muodossa rakkaudesta
kahvikolikot kämmeneen puristettuna

minä en saa rauhaa, jos sun olemus marssittaa mun
maailmaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!