lauantai 4. kesäkuuta 2016

no sä olet vähän tuollainen
aina ollut

ne sanoo ja naurahtaa
mun sydän narahtaa
ilottomasti

sanat lasketaan mun päälle
ja mä kannan niitä siinä
joka sunnuntai tästä eteenpäin

eikä niitä pyyhitä valkoisiksi kuin lumi
eikä hohtaviksi kuin pellava
kun ne on kudottu sun mustasta tukasta
eikä tää valkene mulle
ikinä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!