vaan, se on mustaa vettä. Lupasin
valvoa hetken, vetää henkeä kerran,
haluun mennä mutten vielä.
Se kuiskaa mun korvaan ja mä olen
hiljaa ja kuuntelen. Ei siinä ole syvää,
se lupaa, että ojentaa käden. Ja mä
annan ihan joka ikisen solin ja
sormen. Olen jo sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!