turvassa

tää on mun turva:

mä nostan katseen kattoon
mä nostan kädet ilmaan ja
hurraan ja mä laulan

eikä katto tai seinät rajoita sun suuruutta

mä seison tässä niin
mä olen ihan paikallani
ihan hiljaa ja paikallani

eikä mikään ole niin varmaa

hoosianna

aamupilvet

aamupilvet on aina hohtavan valoisia
ne satuttaa mun aivoja ne tukkii
unen muttei anna mitään tilalle

makaan mun kukkakuvioissa ja haaveilen uudesta talvesta
uudesta horteesta tilasta nukkua
pois tää tunne
pois tää kaikki
huurteinen ilme ja voimattomuus

aamupilvet on aina hohtavan valoisia ne
työntää pois kaikki mahdollisuudet
olla olematta niin läsnä

ja mä inhoan aamuja

no sä olet vähän tuollainen
aina ollut

ne sanoo ja naurahtaa
mun sydän narahtaa
ilottomasti

sanat lasketaan mun päälle
ja mä kannan niitä siinä
joka sunnuntai tästä eteenpäin

eikä niitä pyyhitä valkoisiksi kuin lumi
eikä hohtaviksi kuin pellava
kun ne on kudottu sun mustasta tukasta
eikä tää valkene mulle
ikinä

5

toukokuu on joka vuosi lähempänä
ja yhä vähemmän merkittävä
plus miinus nolla

radiossa soi paardit
ja nuokutan mun päätä
niin kuin en saisi tarpeeksi aurinkoa
tai joku fotosynteesi olisi vähän kesken

mun kaava on kai jotenkin vajaa, enkä jaksa
itse ratkaista äxän arvoa
antaa toukokuun tulla

varpunen

Mä horjun
tän maailman laidalla
reunalla, josta on puoli senttiä
varpusen loikka vapauteen
tai kadotuksen syöveriin

pelkään näitä siipiä, ne
ei oo kovin vahvat
ja mä pelkään, että tuuli saa musta otteen
että se tarttuu mun hentoihin siipiin ja
varpunen loikkaa

mustan viiman armoilla
mä pelkään ja pelkään

ja varpunen, nää sun siivet
viuhuu

mä näen unta,
ja onneksi herään
sä pidät musta kiinni.

juoksen pois

joo, mä nauran
sun jutuille, hyvä elämä,
mä nauran ja keinutan päätä
kieputan kiharaa
oon niin läsnä

mun pää sekoaa
ajatukset on pitkin maailmaa ja
taivasta

tunteet terävinä
nauran

joo, mä nauran ja rakastan
ja jos en sittenkään

maaliskuu

Maaliskuussa maalaan kasvoni joka aamu
olen viisas, kaunis, onnellinen
pukeudun ilottomasti, mutta sävy sävyyn koodin kanssa
kutsun kylään kukkapuskia keitän kahvit ja tarjoan
niin kuin kuuluu

maaliskuu on vuoden vakain
koska vielä ei ole kesä

maaliskuun aurinko kutsuu aamuisin tanssimaan
mutta teen sen salaa, minä vain leikin

huudan aprillia elämälle,
eipä kestä.