uppoan

uppoan sun katseen alla
aalto halkaisee koko mun kehon
katson sua suoraan ja mua pyörryttää sun edessä

nähdäänhän huomenna?
uppoan sun sanoihin
ja mä vilkutan  ja sanon hei

kuitenkin pelästyn
sittenkään ei

sörnäinen

Sörnäisten kohdalla mä
tömähdän vahingossa sua päin ja sä
tuoksut aamun  kahvilta
ja raikkaalta marraskuulta.

Mä tunnistan liian vähät tunnit unta
sun vasemman silmän nurkassa.

Kestää kaksi sekuntia
on ok lentää metron ulinassa toisen syliin.

Tässä kaupungissa
ihmisten rajat on muuten kiinni.
Täytyy pysyä omallaan,
eikä ainakaan katsoa silmiin.

lintujono

lintujono leviää auringonnousun halki
kohti kesää

laveerattu maailma
vaalenaoranssi
laajentuu linnunnokan edessä
ja siipien alla

hennot ruumiit
aaltoilee mustina rukouksina
taivaan kautta afrikkaan

päätän

puren huulta niin kauan

niin lujaa, että hampaiden terävän reunan 

alta puristuu punainen karpalo

en

luovu

koskaan

kuuma

kesä matelee niinku

autoletka saksan valtateillä
paahtava valo, kuumuus jossa
asfaltti sulaa ja renkaat pauhuaa
mikään ei liiku ajassa eteenpäin

elokuu on kuuma vielä
lämpö pakkautuu minuun ja meidän välille
tuuli puskee painetta paikallaan

aika sammuu ja matelee niinku
ruuhka-aikaan

aamuun päin

musta tuntuu, että mun aivot on jossain kaukana
ajassa ja paikassa tuntematon
ikävä hiipuu kun mä elän sitä uudelleen

aamuun päin me ajetaan rantoja pitkin läpi koko maan
ajetaan me vaan ollaan ihan hiljaa

mun pää sekoo niistä muistoista
siitä viidestä minuutista enkä voi jatkaa kun

oot mun nouseva aurinko ja mun ainoa kotimaa

vaikka mä seison tässä ihan lähellä,
ihan hiljaa ja ootan

kätes sun vielä mua silittää

vaikkei me nähtykään enää

mistä mä tajuisin

jos mä tapaisin sut
niin mistä mä tajuisin, et sä se oot

jos juoksisit ohi porttikongissa
pudottaisit paperit koulun käytävällä
katsoisit silmiin pitkään ja syvään
mä pelästyisin taas enkä huomais mitään

ja sillä sekunnilla
tää tarina ois kirjoitettu

ja niin
jos kysyisit tulta mä vastaisin
etten polta ja heilauttaisin kättä